Joo, mulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko pitää vauva tai keskeyttää. Mä valitsin äitiyden.
Mutta mun elämää ei kenenkään kannata kadehtia.
Mun tulot ei oo kehuttavat, vaikka saan kaikenmaailman yh-korotukset lapsilisään, täyden hoitotuen, toimeentulotuen, elatusmaksut ja asumistuen, niin ei tässä rahassa pyöritä. Mutta silti, se tuntuu muita rassaavan miten rikas minä olen. Ja pyh, en todellakaan ole.
Ostan lapseni vaatteet, omat vaatteeni kirpputoreilta, omat kenkäni käytettynä, Juuson uutena. Ja vaikka haluankin sisustaa Juuson huonetta, teen sen edullisesti.
Pyydän lapseni isäää osallistumaan isoihin kuluihin.
Vapauteni: Joo kyllä Juuso on isällään huimat kaksi kertaa kuukaudessa yötä. Kahtena viikonloppuna kuukaudessa ja silti tunnen olevani väsynyt. Kyllä saan melkein aina lapseni isänsä luo, kun tarvitsen. Minulla on äiti, ystävät, sukulaiset, jotka ottavat Juusoa hoitoon tai muuten auttavat meitä joko fyysisesti tai rahallisesti. Se on voimavara, mikä pitäisi olla jokaisella äidillä.
Toisinaan pidän hauskaa, kun olen vapaalla. Lähden tanssimaan tai sitten olen vain kotona. Se, että lähden, otan, juhlin ei tee minusta sen huonompaa äitiä kuin muistakaan. Alkoholi ei ole minulle ongelma, vaan ihmiset jotka purkavat aina pahanolonsa minuun. Se on on ongelma.
Voin kuunnella, auttaa, olla tukena, mutta paskakaivona en aio olla enää. !
Minä olen arvokas, hyvä ihminen sellaisena kuin olen. Eikä minunkaan elämä ole sitä helpointa, jos niin ajattelet. Minäkin olen joutunut kahlaamaan läpi ojan, että olen sellainen kuin olen. En minä ole syntynyt kultalusikka keskellä persettä, joka sormia napsauttamalla saa kaiken mitä tahtoo.
Jos aiot ystäväni olla, kohtele minua kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Jos et, varaudu, että uusi Veera antaa takaisin samalla mitalla.
Hyvää kevättä kaikille :)
-veera
ps...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti