maanantai 5. marraskuuta 2012

Järjestyksen vaihto ja yöunet

Eilen kääntyi uusi sivu minun elämässäni ja vaihdoin järjestyksen. Suunnitelmissa oli, että annetaan Juusolle oma huone joulukuussa synttäreiden jälkeen. No päätin sitten eilen, että siirrän majani olohuoneeseen, josta tehtiin siis olohuone/makuuhuone. Juuso sai siis ihanan ison makuuhuoneen, johon siirtyi kaikki mitä pieni mies omistaa. Tarkoituksena on sitten marraskuun lopulla lähteä ystäväni Ninan kanssa Ikeaan hakemaan tuoleja Juuson huoneeseen :)

Sain sitten pitkästä aikaa nukkua reippaat kymmenen tuntia ja kertaakaan vielä heräämättä. Päiväunetkin taisin vielä ottaa. Kyllä se juniori toi vaan hymyn huulille, kun parvekkeelta illalla tullessani oli jo kotona. Helpotti kummasti, kun Juuson reissu iskälle oli sujunut hyvin.

Taitaa tällä hetkelläkin nukkua jo :)

Elämä voittaa taas !

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Mun päässä on käynnissä sellainen sekametelisoppa, ettei oo tosikaan.
Mun poikani Juuso on kohta 11 kuukautta vanha ja oon sitä koittanut vierottaa pois unimaidosta. Siirryttiin tavalliseen maitoon ja jätettiin korvike pois. Oishan se unimaito pitänyt ajat sitten jättää pois, mutta mukavuudenhaluisena olen antanut pulloa, jotta ite saan myös nukuttua yöt. Ihan vauvanahan Juuso herätteli vähän, kun enemmän tullut ikää niin on heräillyt enemmän.

Aloitin viime viikolla, annoin vaan vettä öisin ja tuttia. Alkuviikko sujuikin mainiosti. Herätyksiä kerran pari ja joko otti ite pullon tai minä annoin.
Loppu viikkoa kohden sitten tilanne tuntui pahenevan. Heräili jo enne yötä, huuti ja karjui. Mikään ei tuntunut tehoavan. Perjantaina sitten Tuomas (Juuson isä) tuli meille yöksi, poika nukkui tosi hyvin. Kunnes viime yönä kolmen aikaan alkoi kunnon itkupotkuraivarit. T yritti nukkua ja minä väsyneenä yritin nukuttaa kiukkuista poikaa. Ei kelvannut maito, ei vesi eikä tutti. Eteisen valon kun sammutin alkoi kunnon karjuminen. Itellä alkoi kans ääni nousta, kirosanat lisääntyä. En keksinyt muuta, kuin raahata pojan sänky olohuoneeseen ja nukuttaa se sinne: yksin. Nukahtihan se neljän maissa, herätti viiden maissa, kuuntelin jatkuuko itku. Ei jatkunut ja eikun nukkumaan uudestaan. Yö menikin sitten itkiessä omaa huonoa äitiyttäni.

Aamu ei sen paremmin alkanut, lapsi hääri olohuoneessa isänsä kanssa ja kova itku heti päällä. Ite raivosin exälle, purin siihen sitä pahaa oloa mikä on ollut. Pitkittynyt selkäkipu, ainainen väsymys, jonkin sortin henkinen pahaolo ja turhautuminen purkaantui sitten T:lle raivoten. Päätettiin, että Juuson on parempi mennä isälleen, jotta saan itse levättyä. Tulin siihen tulokseen, että on minun aika pakata kimpsut ja kampsut makuuhuoneesta ja muutettava leirini olohuoneeseen. Järjestys vaihtui, mieli koheni ja odotan toisaalta huomista ja lapseni paluuta kotiin. Tiedän, että T antaa minulle anteeksi pahat sanani ja purkaukseni. Väsyneenä sitä sanoo mitä ei tarkota. Tuittupää kun olen.

Nyt tietokone kiinni ja peiton alle univelkoja pois nukkumaan

Kokeilenpa nyt tätä..

En oo koskaan kirjottanu ajatuksiani näin julkisesti. Jospa sitä kokeilisi, kun se kuulemma on tosi jees.

Elikäs mä oon toukokuussa 25 vuotta täyttänyt, pienen pojan äiti Mikkelistä.
Tällä hetkellä, niinku koko raskauden ja sen jälkeisen ajan asustellut yksin ja joulukuussa sitten meitä olikin kaksi. Lapsen isän kanssa emme pystyneet parisuhdetta ja yhteiseloa yrittämään, joten muutin sitten asunnon saatuani pois.
Minun ja poikani Juuson lisäksi meillä asuu Miisu-kissa, oikein veikeä persoona.