Kaikesta selviää, jos tahtoo tarpeeksi

Heitettiin tänään lenkki Pursialan kautta Graanille, kaverin ja hänen poikansa kanssa. Oli oikein hyvä lenkki, vaikka selkä oireili samalla. Graanilla sitten huomasimme Juuson otsassa kunnon mustelmat. Meillähän siis poika osoittaa mieltä hakkaamalla päätään kaikkeen mikä eteen sattuu. No ystäväni sanoi, että noitahan joku voisi luulla sinun aiheuttamiksi.

Juuso on siis aiemmin kärsinyt eroahdistuksesta. Kun näkee isäänsä harvemmin kuin pitäisi. Tämä ilmeni itkuisuutena, kiukkuiluna, ruokahaluttomuutena ja haluttomana käydä nukkumaan. Ja hän myös ilmeisesti satuttaa senkin takia itseään.

No aluksi huvitti tuo, että istuessaan lattialla kevyesti hakkaa päätä lattiaan.. Varsinkin sillon kun ei saa sitä mitä haluaa. Sen jälkeen mojautti päänsä lelulaatikon "terävään" kulmaan, kun en kerennyt sitä siirtämään pois edestä. Myös pöydänkulmat, kaapit, kaapinovet, seinät ja nyt pinnasänky on saanut herran iskut omakseen.

Tuntuu, että tää on nyt vain pahentunut. Jopa minä olen herran kiukut saanut omakseni, mun päätä hakkaa myös omallaan. Ei kovin kivaa. En tiedä mistä johtuu vai johtuuko mistään. Mutta tuunasin herran sängyn vanhoilla lakanoilla, että vähän pehmentäisi.

Mutta kylläpä se tästä. Positiivista tässäkin päiväss oli se, että kukaan ei kiukutellut kylillä ja aurinko päätti paistaa meille. Kevättä rinnassa ja kevättä myös mielessä.

 

Hieman huono kuva, mutta siellä se aurinko pilkistää, ja kevät tulee :)