Mun päässä on käynnissä sellainen sekametelisoppa, ettei oo tosikaan.
Mun poikani Juuso on kohta 11 kuukautta vanha ja oon sitä koittanut vierottaa pois unimaidosta. Siirryttiin tavalliseen maitoon ja jätettiin korvike pois. Oishan se unimaito pitänyt ajat sitten jättää pois, mutta mukavuudenhaluisena olen antanut pulloa, jotta ite saan myös nukuttua yöt. Ihan vauvanahan Juuso herätteli vähän, kun enemmän tullut ikää niin on heräillyt enemmän.

Aloitin viime viikolla, annoin vaan vettä öisin ja tuttia. Alkuviikko sujuikin mainiosti. Herätyksiä kerran pari ja joko otti ite pullon tai minä annoin.
Loppu viikkoa kohden sitten tilanne tuntui pahenevan. Heräili jo enne yötä, huuti ja karjui. Mikään ei tuntunut tehoavan. Perjantaina sitten Tuomas (Juuson isä) tuli meille yöksi, poika nukkui tosi hyvin. Kunnes viime yönä kolmen aikaan alkoi kunnon itkupotkuraivarit. T yritti nukkua ja minä väsyneenä yritin nukuttaa kiukkuista poikaa. Ei kelvannut maito, ei vesi eikä tutti. Eteisen valon kun sammutin alkoi kunnon karjuminen. Itellä alkoi kans ääni nousta, kirosanat lisääntyä. En keksinyt muuta, kuin raahata pojan sänky olohuoneeseen ja nukuttaa se sinne: yksin. Nukahtihan se neljän maissa, herätti viiden maissa, kuuntelin jatkuuko itku. Ei jatkunut ja eikun nukkumaan uudestaan. Yö menikin sitten itkiessä omaa huonoa äitiyttäni.

Aamu ei sen paremmin alkanut, lapsi hääri olohuoneessa isänsä kanssa ja kova itku heti päällä. Ite raivosin exälle, purin siihen sitä pahaa oloa mikä on ollut. Pitkittynyt selkäkipu, ainainen väsymys, jonkin sortin henkinen pahaolo ja turhautuminen purkaantui sitten T:lle raivoten. Päätettiin, että Juuson on parempi mennä isälleen, jotta saan itse levättyä. Tulin siihen tulokseen, että on minun aika pakata kimpsut ja kampsut makuuhuoneesta ja muutettava leirini olohuoneeseen. Järjestys vaihtui, mieli koheni ja odotan toisaalta huomista ja lapseni paluuta kotiin. Tiedän, että T antaa minulle anteeksi pahat sanani ja purkaukseni. Väsyneenä sitä sanoo mitä ei tarkota. Tuittupää kun olen.

Nyt tietokone kiinni ja peiton alle univelkoja pois nukkumaan